*

Reija Haapanen

Rauhan Kemppainen ja tohtori Millennium

Lokakuun alussa on jälleen käsillä vuosittainen Nobel-palkittujen julkistamisen aika. Palkinnot jaetaan sitten juhlavasti joulukuun alussa, nimihenkilö Alfred Nobelin kuolinpäivänä. Vaikka välillä tuntuu, että maailman vallitsevin olotila on sekasorto, antaa tämä palkintokausi aina lohtua: jotain joskus jossain loksahtelee kohdilleenkin. Onhan nimittäin verraton onni koko maailmalle, että palkinnon isä Alfred Nobel syntyi Ruotsiin Alfred Nobeliksi, eikä esimerkiksi naapurimaahan Suomeen, Väinö Kemppaiseksi.

Voisi olla, ettei Kainuun perämetsiin ajautunut Väinö-Alfred olisi löytänyt koskaan lahjojaan, ainaiselta suon kuokkimiselta, tervan tihkuttamiselta ja hallan manaamiselta. Jos etevyys kuitenkin olisi päässyt kukoistamaan ja Väinömmekin olisi onnistunut kerryttämään keksinnöillään valtaisan omaisuuden, jaettaisiin nyt kenties lääketieteen, fysiikan, kemian, kirjallisuuden ja rauhan Kemppaisia. Muisteltaisiin merkkihenkilöiden kaula-aukkoja Kemppais-gaalassa. Lehdet siteeraisivat lausuntoja, joita oli antanut kemppisti se ja se.  

Palkintorahat testamentannut Nobel kuoli vuonna 1896. Maailma oli jälleen mallillaan yli sata vuotta myöhemmin, kun me kansakuntana hitaammin kehittyneet suomalaiset viimein saimme oman globaalin palkintomme: testamenttaajaksi löytyi teknologian tohtori Millennium! Meidänkään ei tarvitse häpeillä kummallista, vaikeasti lausuttavaa tai peräti ääkkösillä varustettua palkintonimeä. (Pienenä takaisinvetona on kerrottava, että Nobel-nimen alkuperäinen muoto Nobelius tuli erään esi-isän kotipitäjän nimestä Nöbbelöv.)

Ai hetkinen, tuo Millenniumhan onkin vuosituhannen vaihteen kunniaksi annettu latinalaisperäinen nimi. Olisihan ollut typerää laittaa siihen jotain suomalaista, sillä siinä on suomalaisuutta tarpeekseen, että palkinto maksetaan verorahoistamme. Tohtori Pekka Parkkinen laati keväällä hyvän kirjoituksen palkinnon rahoituksesta ja järkevyydestä, enkä käsittele asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan tuo nimiasia kaivelee. Suomen yleisimmät sukunimet ovat Korhonen, Virtanen, Mäkinen, Nieminen, Mäkelä, Hämäläinen, Laine, Heikkinen, Koskinen ja Järvinen. Virtasilla on jo tiedepalkinto aivee-rehun keksijän A. I. Virtasen mukaan.  Tämä on sitäkin hienompaa, onhan Virtanen itse saanut kemian Kemppaisen. Laineilla on tuore Jarkko Laine -kirjallisuuspalkinto. Hämäläisillä on Martti Hämäläisen mukaan jaettava lääkäripalkinto  ja Niemisillä yksi nimipalkinto Jääkiekkoliiton vuonna 2010 perustaman 62 pelaajapalkinnon joukossa. Muut nimet vaikuttaisivat olevan vapaana. Otettakoon esimerkiksi yleisin nimi, Korhonen, jota edustaa 24 000 suomalaista. Kuinka paljon tyydyttävämpää olisi syytää tuota miljoonan euron teknopalkintoa maailmalle nimellä Teknologian Korhonen, mitäänsanomattoman Millenniumin sijaan! 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset